| Kalkkunanliha painii proteiinisarjan priimusluokassa! |
 |
 |
 Millaisin kriteerein proteiinin laadukkuutta arvioidaan? Ja miten kalkkunanrinnan proteiini on mitattavissa vielä hitusen paremmaksi kuin jotkut muut laatuproteiinit? Jokainen proteiini rakentuu aminohapoista. Näistä yhdeksää ihmisen on välttämätöntä saada ravinnostaan, koska elimistömme ei pysty niitä itse tuottamaan. Yksittäisen proteiinin ajatellaan olevan korkeintaan niin laadukas kuin sen heikoin lenkki eli aminohappo, jota se sisältää ihmisen tarpeisiin nähden niukimmin. Lihassa ja kalassa tämä aminohappo on pääsääntöisesti leusiini. Maito-, kananmuna- ja soijaproteiinin laadukkuutta rajoittaa puolestaan jokin toinen aminohappo. ASIAAN! Missä viipyy PRIIMUS...?Käytettävissä olevan tiedon** perusteella on laskettavissa, että jo hyvin tavanomainen kerta-annos (n. 120 g) kalkkunan rintafileetä riittää tyydyttämään 70-kiloisen aikuisen välttämättömien aminohappojen päivittäistarpeen. Samassa priimussarjassa (ks. kaavio) painivat myös muut lihalaadut ja kala. Näiden väliset erot ovatkin varsin pieniä ja selittyvät pitkälti rasvapitoisuuden eroilla. Toisaalta, 120 grammaa kalkkunanrintaa tuo mukanaan alle 150 kcal energiaa ja vaivaiset 2,6 g rasvaa (700 mg kovaa rasvaa). Kananmunan proteiini tiedetään niin ikään äärimmäisen laadukkaaksi, mutta koska 100 g kananmunaa sisältää proteiinia vain alle puolet vastaavan kalkkunanrintapalan määrästä, on kananmunaa elintarvikkeena syötävä enemmän. Soijaproteiini (tofu) tunnetaan kasvikunnan laadukkaimman proteiinin lähteenä, mutta vaikka sen proteiinipitoisuus olisi yhtä korkea kuin lihan, se ei silti sijoittuisi tässä kilvassa kärkijoukkoon.
♦PSSST. Maidon rasvahapoista on muuten noin 70 % tyydyttyneitä, mikä oheisen edamjuuston tapauksessa Lähteet **Dietary reference intakes for energy, carbohydrate, fiber, fat, fatty acids, cholesterol, protein, and amino acids / Panel on Macronutrients, Panel on the Definition of Dietary Fiber, Subcommittee on Upper Reference Levels of Nutrients, Subcommittee on Interpretation and Uses of Dietary Reference Intakes, and the Standing Committee on the Scientific Evaluation of Dietary Reference Intakes, Food and Nutrition Board. 2005. National Academy of Sciences. 1332 p. National Academies Press, Washington DC, USA.
FINELI. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Ravitsemusyksikkö. Elintarvikkeiden koostumustietokanta. Versio 10. Helsinki 2009. http://www.fineli.fi
USDA (U.S. Department of Agriculture). 2009. USDA Nutrient Database for Standard Reference, Release 22. Online. Nutrient Data Laboratory. Löytyy osoitteesta http://www.nal.usda.gov/fnic/foodcomp. Tieto haettu 1.4.2010.
|
